SOPP Tampere, keskiviikko

"Suuret jonot, pienet portit", ehdittiin Tampereen Suuret oluet, pienet panimot -tapahtuma jo sosiaalisessa mediassa uudelleenkastaa. Saavuin paikalle varttia yli seitsemän ja jonoa oli jo teatterin kulmalle saakka. Keskustorilla oli menossa jokin laulutapahtuma, joka päättyi vasta puolelta. Jono alkoi madella porttia kohti vasta 10 minuuttia ilmoitetun alkamisajankohdan jälkeen. Muutaman kymmenen metrin jonotukseen kului lopulta lähes tunti, josta toki ensimmäisen 15 minuutin aikana kukaan ei vielä päässyt sisään. 

Sisäänpääsyn jälkeen valittavana oli kolmenlaista lasia: 3 euron isoa tuoppia, hieman solakampaa 4 euron hintaista ja pientä maistelulasiakin olisi jostain saanut. Päädyin kuitenkin juomaan pääosin 2 desin annoksia, sillä keskityn IPA-saisoin-linjalle ja niitä on kivempi maistella vähän reilumpina annoksina. Satsasin myös euron hintavampaan tyylikkäämpään lasiin. Oluiden hinnat vaihtelivat parin desin annoksilta 3-4 €. Ennätyksen teki Lapin Voima, joka velotti 2 desistä sahtia 7 euroa.

Pitkä jonotus paahtavassa auringossa oli saanut aikaan melkoisen janon. Suunta kohti Pyynikin ständiä Real alen kiilto silmissä. Vaan eipä sitä ollut vielä keskiviikkona tarjolla. Tänään vasta tulee kuulemma. Lohdutukseksi Summer Pale Alea. 4,9%. Hieman sameaa. Sitrusta. Miedot katkerot. Ei mikään jenkkihumalatykitys. Hyvä kesäjuoma. Voisin ostaa uudestaankin.

Olutlistan ankaraa selausta ja pähkäilyä. Välillä hörppy kaverinkin lasista, jos siellä oli jotain mielenkiintoista. Radbrewn Project 56 kuulosti mielenkiintoista. Vain uusiseelantilaista humalaa. 7,0%. Väri oranssi, tuoksu makea ja jopa marjainen. Maku ei sen sijaan oikein iskenyt. Keskivaiheilla esiin puski jokin leikkimielisesti välioksennukseksi nimeämämme, ilmeisesti humaloinnista johtuva, tunkkaisuus. Jonkin verran katkeroita lopussa. Ei jatkoon. Olin ajatellut testata vielä saman panimon Argusta, mutta jätinkin väliin.

Sitten Iso-Kallan panimon Voodoo IPA. 6,2%. Mainosteksissä Vermont mainittu. Mistään muualta oluesta en sitä kyllä sitten löytänytkään. Kirkas, tuoksussa sitrusta ja käpyä. Maku ehkä alussa aivan lievästi makea, mutta suutuntuma ei mitenkään pehmeä tai mehumainen. Pientä katkeroa. En tykännyt. Ei jatkoon.

Rekolan Panimo meni ja vaihtoi nimensä Fiskarsin panimoksi. En ole panimon oluista koskaan suuresti innostunut, mutta maistoin paria olutta kavereiden laseista. Kaksi Kotia Vailla Humalaa 5,6% on ns. gruit ale eli ilman humalaa pantu. Tuoksusta tuli mieleen joku maustettu lonkero. Maku etupäässä hapan, vähän yrttisyyttäkin. Ihan hyvä. Paavin Polku 9,0% pitäisi olla belgian trippel, mutta lähinä minä sitä sahdiksi olisin kutsunut. Runsaasti banaania. Sinällään ihan toimiva, mutta belgiaa en oikein mausta löytänyt.

Maku Brewingin Maalais-Tamminen oli selvästi onnistuneempi. Alkoholia 6,8%. Ulkonäkö samea, vaalean belgialen tuoksu. Maussa pippuria, pientä eleganttia latoa ja jälkimaku kuiva ja aavistuksen hapan. Kenties paras eilen maistamani olut. Tammea on tosin mausta oikein löytänyt (ainakaan vanilijaisuutena), mutta tajuampa sentään mistä nimi tulee. Äkkiseltään oli ajatellut Tammisen viittaavaan nimeen. Tami saa kuitenkin jäädä vielä nimikko-oluttaan odottelemaan.

Belgiaa löytyi myös kaverin ostamasta Saimaan Juomatehtaan Brewer's Special Belgian Blonde Alesta. Alkoholia 6,5%. Maussa oli belgian blonden makuja eli hiivaa ja vaaleaa mallasta. Lopussa oli jokin liimatehtaan mieleen tuonut maku, josta en niin innostunut. Toinen pienellä suullisella tyypattu belgivaikutteinen Bryggeri Helsingin Colorado Blond 7,3% tarjosi reippaampaa jenkkihumalointia, mutta myös belgialaisutta mausteineen. Sitä olisin voinut enemmänkin juoda.

Sonnisaarelta tuli maisteltua hieman hankalasti nimetty Tippa V.3 Double IPA (DIPA) 8,4. Panimon mukaan pääosaa näyttelee eksoottinen hedelmäinen humalalajike Ekuanot. Mallaspuolella vehnää. Tuoksussa sitrusta. Maku aavistuksen makea, hyvin hapan ja katkeroinen. Sonnisaarella nämä katkerohumaloinnit kyllä osataan, mutta omaan makuuni mennään ehkä vähän jopa ylitse. Hyvä olut joka tapauksssa.

Parasta SOPP:ssa oli eilenkin ihmisten kanssa keskustelu. Pöydissä väki vaihtui ja ajatuksia tuli vaihdettua erilaisten ihmisten kanssa. Olen aikaisemmin sivuttanut Lapin Voiman tyystin, mutta Kullervo Tumma Ruissahti sai sen verran kehuja, että sitä piti käydä maistamassa. Alkoholia 6,0%. Ulkonäkö samea, tuoksussa banaania. Suutuntuma tahmea, jopa geelimäinen. Maussa vain hieman banaania, mallasta. Todellä hyvä sahti.

Toinen uusi tuttavuus oli oululainen Maistila. Nimeen olen toki törmännyt useasti, mutta oluisiin en ollut päässyt maisteluetäisyydelle. Nytkin kaikki tarjolla olevat olivat yli maitokauppavahvuuden rajan. Päädyin tilaamaan Mormuska Saisonia. Brettahiivaa ja greipin kuorta luvattiin oluesta löytyvän. 6,0%. Maku ja tuoksu ovatkin saisoniksi todella happamia. Ehkä aavistus myös pippuria. Liian hapan kuitenkin mielestäni ollakseen tyylipuhdas saison.

Myös Nokian Panimo oli repäissyt ja valmistanut mm. saisonin One-OFF-tuotteeksi SOPP:in. Tarjolla olisi ollut myös Armo-Ale, joka on Reformaation 500 v. juhlia varten pantu olut, joka jäljittelee Martin Lutherin vaimon valmistamaa olutta. Prosentteja vain 3,5%, joten tulee mieleen, että onko kyseessä ollut herralle arkijuomaksi valmistettu kotikalja. Mielenkiintoisempaa olisi ehkä ollut valmistaa mahdollisesti juhlatilanteissa nautittavaksi tarkoitettua vahvempaa olutta (jollaista kuvittelisin myös valmistetun, varmaa tietoa minulla ei ole). Keksiiköhän joku joskus 200 vuoden päästä yrittää jäljitellä sitä Bonaquan villivadelman aromia, jolla joku nykyinen valtiomies huuhtelee suunsa ateriansa päätteeksi. Päädyin kuitenkin tilaamaan Kesäsaisonia. Alkoholia 5,3%. Tuoksussa banaania. Maussa purkkaa ja vehnää. Ei muistuta lainkaan saisonia, vaan vehnäolutta. Ihan ok sellaisenaan, mutta jotain tolkkua nyt näihin nimeämisiin. Joku panimo oli muistaakseni sentään rehellisesti todennut eräästä tuotteestaan, että kyseessä on tyylinsä ensimmäinen olut.

Tampereen uudet tulokkaat tuli myös nopeasti tyypattua. Kaleva Brewing Company oli valmistanut White Nose, Session Wheat IPA -nimisen 4,5% vahvuisen oluen. Kirkas, tuoksu raikas. Maku jotenkin yskänlääkemäinen. Humalointiakin kyllä löytyy. En nyt aivan täysillä innostunut. Gastropubien omalla panimolla Nordic Brewerylla tarjolla oli virallista Suomi-100 olutta Havua. 6,0%. Mausteena käytetty kuusen-, katajan- ja männyn oksia. Värityksen olen kirjannut olevan pähkinäpuun ruskean. Tuoksussa ja maussa maltaan makeutta ja havupuuta. Ei katkeroa. Hyvä olut.

Mitä tästä kaikesta jäi sitten käteen? Tapahtumassa oli jo niin paljon panimoita, että monta laadukkaaksikin tietämääni jouduin skippaamaan. Panimoiden tuotteet alkavat selvästi erityä niin, että jotkut tekevät vähän kaikkea, toisten keskittyessä jonkin maan oluttyyleihin (esim. Bock's Corner Brewery Saksaan). Osa pyrkii valmistamaan kaikenlaista uutta ja erikoista (esim. Coolhead ja Hiisi). Laatuerojakin näkyy. Jatkossa toivoisinkin, että panimot panostaisivat enemmän laatuun kuin määrään. Tällaiseen tapahtumaan riittäisi minusta vallan hyvin 3-6 laadukasta vaihtoehtoa / panimo.