Olut on varsin sameaa ja oranssia. Menisi ulkonäkönsä puolesta NEIPA:sta. Tuoksussa mäntyisät aromat hallitsevat. Maku on raikas ja sitrushedelmäinen. Mangoakin jonkin verran erottuu, mutta varsin tasapainoisesti korostaen humalien eksoottisten hedelmien aromeja. Jonkin verran myös mehumaisuutta. Katkeroa löytyy loppumausta jonkin verran. Tasapainoinen kokonaisuus ja ehkä yksi parhaita maistamiani islantilaisia oluita. Ei kuitenkaan oluita ylipäätään. Alkoholia löytyy "vain" 4,7% eli tätähän saattaa saada kohta Suomestakin marketista.
Jääkaapissa pidempään muhinut Engelszell Gregorius Trappistenbieri tuli myös viimein korkattua. Kyseessä on siinä mielessä hieman erikoinen Trappisti, että se on valmistettu Itävallasssa Stift Engelszell Trappistenbier-Brauerein toimesta. Luostarissa valmistetaan kolmea eri olutta: 10,5% alkoholia sisältävää vahvaa alea Gregoriusta, hunajalla maustettua 6,9% vahvuista Bennoa sekä vaaleampaa Nivardia, vahvuudeltaan 5,5%. Mutta nyt siis lasiin kaatui Gregorius, joka on nimetty 1. maailmansodan aikaan Ranskasta karkoitetut trappistimunkit Itävaltaan johdattaneen munkin mukaan. Gregoriusta on valmistettu kesäkuusta 2012 saakka ja tyyliltään se on tumma Tripel. Ulkonäkö on punaruskea. Tuoksussa tyylikkäästi belgihiivan aromeita ja makeutta. Rusinaa ja luumua ehkä. Maku on varsin miellyttävä. Ensin tuoksusta tuttua luumuista makeutta, joka sitten muuttuu aavistuksen happamaksi. Kenties myös häivähdys kahvia ja lakritsaa. Jälkimaku muistuttaakin sitten jo melkeinpä Flandersin red aleista tuttua hapankirsikkaisuutta. Kaiken kaikkiaan makuelämys on kuitenkin paljon moniulotteisempi, kuin mitä pystyn sanoiksi pukea. Hieno olut ja osoitus siitä, että hyvää vahvaa Trappisti-alea osataan näköjään tehdä muuallakin kuin Belgiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti