Synkistelyä: Pyynikin panimo - Thorium Black

Pyhäinpäivän ja Halloweenin kunniaksi synkkää kamaa Pyynikiltä. Diablollehan tämä olut on laadittu 20 v taipaleen kunniaksi, mutta minulla synkistelyn taustamusiikkina soi nyt kuitenkin David Bowien viimeinen mestariteos Blackstar.

"Thorium Blackin (6,5%) maussa vallitsee lämmin tummien maltaiden paahde, vieno kaakaoisuus ja aavistuksen suolainen lakritsaisuus. Humalointi on vivahteikas sekoitus jaloa keskieurooppalaista katkeroa ja amerikkalaista sitrusta", kertoo panimo oluesta. "Black as thorium. Taste of dark malts, little bit of cocoa and hint of licorice" in English. 

Mutta mikä ihmeen Thorium? Wikipedia!? "Thorium is a chemical element with symbol Th and atomic number 90. Thorium metal is silvery and tarnishes black when it is exposed to air, forming the dioxide; it is moderately hard, malleable, and has a high melting point." Kiitos. Lievästi radioaktiivinenkin se on ja kaikki tunnetut isotoopit ovat epävakaita, mutta onneksi vakaimman isotoopin puoliintumisaika on sentään noin 14 miljardia vuotta, joten vielä hetken sitä saattaa jossain ydinreaktion ulkopuolellakin päästä näkemään. Tai itse asiassahan sitä on noin puolet alkuräjähdyksessä muostuneesta määrästä jäljellä. Miettikääpä sitä. Melkoista. Mutta se siitä tällä erää.

Pyynikin panimo taitaa nämä tummat oluet vallan mainiosti, enkä tästäkään oikein mitään moitittavaa keksi. Tuoksu tumman lakritsinen. Maussa suklaaseen kallellaan olevaa paahteista mallasta, lakritsia, ehkä aavistus vanilijaakin sekä täydellisen sopiva miedohko humalointi. Ei liikaa makeutta tai katkeroa. Juuri tällaisesta minä pidän. Upea olut.